Oi elämäni milloin sinusta tuli niin kiinnostava! Eiku hetkinen, ainahan mä oon tällänen ollut... Pottermore on vaan uusin ajanviejä, rekistöröidyin vasta pari päivää sitten!

Hidas päivitystahti jatkunee, joten kauhistelkaa sillävälin Potter-innostuksissa piirtämääni kuvaa (kyllä, päädyin Puuskupuhiin, vaikka olen aina ajatellut kallistuvani Luihuiseen koska en ole ahkera, en viisas enkä kovin rohkea vaan... no, luihu. Mutta ainaskin Puuskupuhilla on kivat värit!);

- Taina

Olenko edes säälittävä :D BB my true love <3

Sitten asiallisempiin uutisiin. Olen aina halunnut tehdä sen "piirretään vuosia vanha kuva uudestaan ja naureskellaan niille" -jutun, ja nyt minä tein sen! Tässä teille siis "taidetta" vuodelta 2006 ja 2012:

Piirtämäni tyypit ovat saaneet vuosien varrella vähän lihaa luittensa ympärille ja anatomiakin taitaa olla paremmin hallussa, kiitos Lyben tappavien elävämallikurssien. Lyijykynien käyttö on myös nykyään paaaaljon pehmeämpää.

Ja tähän loppuun taas tällainen teidän kaikkien rakastama mitä-haluaisit-tietää-minusta -meemi! Valitkaa siis näistä kysymyksistä joku/jotkut niin piirustelen vastauksia;

Sir Patrick, tuo kissoista rohkein ja uljain.

Kyseinen paita löytyy siis täältä. Haluankoska mulla on universen paras perse!

Tällainen siitä kortista lopulta tuli:

Voi kyllä olla, että huomenna katson piirrosta uusin silmin ja teen jotain uusiksi, tänään olen jo kerennyt vaihtaa silmän paikkaa ja vittuuntua toiseen korvaan... Parempi olla sanomatta mitä rotua (voi kyllä, se on jotain rotua!) piirros yrittää esittää :D

Lopuksi vielä väritetty versio viime entryssä julkaisemastani kuvasta. Väritys on major fail, pikkuisen juosten kusin sen :'D Mutta sainpahan taas vähän harjoitusta Derwentin graphitint-kynien käyttöön:

- Taina

En ole läheisissä väleissä (jos niitä välejä on ollenkaan) sukulaisiini. Isännällä on käsittääkseni 13 sisarusta (joista yksi kuollut?), emännällä taas 5 (piti käyä tarkistamassa papan elämäkerrasta lol). Tämä sukulaisten paljous voi myös selittää viileitä välejäni äidin puolen isovanhempiini. Niillä on ollut niin suuri lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi katras, että eivät ole muistaneet vaikken usein siellä käynytkään. Mummo on ihan kiva, pappaa taas en ole koskaan sietänyt. Pelottava ja lapsia vihaava mies. Harmi sinänsä, että on pitänyt opetella tuntemaan isovanhempansa kirjan kautta (papasta on kirjoitettu elämäkerta v. 1999).

Isännän puolen isovanhempiin en koskaan saanut edes mahdollisuutta tutusta. Isänisä kuoli jo kauan ennen minun syntymääni ja Aili-mummusta aika jätti, kun olin vielä napero. Ailista on kuitenkin jäänyt miellyttävä mielikuva, niin omista muistoista kuin emännän kertomista. Aili oli vähääntyytyväinen ja rakasti jokaista tuttuaan täydestä sydämestä. Hänellä oli kaikkien sukulaisten kuvia kehyksissä tai vähintäänkin albumeissa. Hän olisi vanhoilla päivillä antanut vaikka katon päänsä päältä eikä olisi itse halunnut mitään. Me saatiin Sannan kans leikkiä kaikilla koriste-esineillä ja koruilla, mitä Aililta löyty, häntä ei haitannut vaikka ne olisi mennyt rikki. En ihmettele, että Ailista tehtiin joskus 90-luvulla haastattelu (Hymy?)lehteen Miss Isoäitinä.

Joskus harmittaa, ettei ole tämän enempää tekemisissä isännän puolen sukulaisten kans. Niitä jopa sietäisi, toisin kuin emännän puolta. Isännän veli asuu melkein naapurissa, mutta en siltikään ole muuten tekemisissä hänen kanssaan kuin nostamalla kättä, kun ajaa vastaan. Eipä se isäntäkään ole kehenkään yhteydessä... Viimeksi, kun isäntä oli käymässä pohjoisessa mulla ja siskoilla, mentiin käymään kaupassa ennen Sannalle menoa. Samaan aikaan siellä sattui olemaan isännän vanhin sisko, jonka ilmeen muistan varmaan loppuelämäni. Silmät levähtivät selälleen, kun hän tajusi, kuka käveli käytävällä vastaan :D

Hah, innostuimpas taas selittelemään aivan liikaa! Raksi ruutuun jos [ ] kinosti [ ] ei kinostanu.

Loppuun vielä ällön iloinen ja kesäinen kaveruspiirros (Micron rajaustussit 01 ja 005, väritys stabiloilla);

- Taina

En oo jaksanut piirtää. Käsi ylös kuka yllättyi.

Kävin pikaisen viikonloppureissun Naantalissa. Siellä olisi viihtynyt vaikka kaksi viikkoa, mutta työt... Paikalla oli vaan isäntä ja hänen vaimonsa, poika on keuhkokuumeessa sairaalassa ja tyttö vietti vkloppua poikaystävänsä luona. Mikä rauha! (onko oikeitettua sanoa näin, kun toinen makaa sairaalassa lol)

Mutta mitäpä olisi Naantalin reissu ilman käyntiä sielunmaisemassa? Kyseessä on siis paikka, jossa käyn aina ulkoilemassa, tupakilla ja ihailemassa maisemia. En muista millä reissulla kävin siellä ekan kerran, en varmaan ihan ensimmäisellä mutta varmaan jo toisella. Sannan ja Kiarankin kanssa käytiin siellä viime reissulla urheilemassa. Kännykän kamerani on ihan paska, mutta tarjoampas silti teille pienen kiertoajelun tuolla sieluni maisemissa.

Ekaksi pääsin käppäilemään tällaista ihanaa keltaista lehtimattoa pitkin! Taustalla läheisen kerrostalon grillikatos, joka oli putkahtanut tuohon viimeisen vuoden aikana, sillä se ei ollut tuossa viimeksi, kun tasan vuosi sitten kävin Naantalissa.

Alamäki alkaa. Joku niityntapainen alue kerrostalon vieressä, jonka tarkoitusta en ole koskaan keksinyt.

Vähän aikaa metsikössä käppäiltyä, tulee tällainen paikka. Tuolla Kiara kävi viimeksi uimassa :) Tuosta vierestä lähtee jyrkkä polku ylöspäin, mitä pitkin seuraavaksi kiivetään, mutta siitä en millään saanut siedettävää kuvaa.

Ylhäällä ollaan! Tuota polkua pitkin rämmin. Ei näytä siltä, mutta ihan pirun jyrkkä. Ja kun mulla on tämä kuuluisan hyvä kunto, niin voitte kuvitella miten hengästynyt tuon nousun jälkeen olin :D

Sieluni maisema epäselvässä kuvassa! Joku jorpakko ja kallion reunalta lähtee melko jyrkkä pudotus alas. Eikö voisikin kuvitella olevansa jossain keskellä erämaata? Noh, tuonne kuuluu jorpakon toisella puolella sijaitsevan autotien äänet melkoisen selvästi ja osa tehdasalueen jättimäisistä rumista rakennelmista näkyy tuonne myös :D

Nuo kalliot <3 Kun joskus talon jonnekin rakennutan tai sellaisen ostan, niin siellä lähistöllä on oltava tällaisia kallioita, joita Naantalissa riittää vähän siellä sun täällä. Pitänee muuttaa sinne :-) Isännän ja Anniinan valtava rivitaloasunto kyllä kelpais, varsinkin kun ovat viime aikoina remontoineet sitä.

- Taina