En ole läheisissä väleissä (jos niitä välejä on ollenkaan) sukulaisiini. Isännällä on käsittääkseni 13 sisarusta (joista yksi kuollut?), emännällä taas 5 (piti käyä tarkistamassa papan elämäkerrasta lol). Tämä sukulaisten paljous voi myös selittää viileitä välejäni äidin puolen isovanhempiini. Niillä on ollut niin suuri lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi katras, että eivät ole muistaneet vaikken usein siellä käynytkään. Mummo on ihan kiva, pappaa taas en ole koskaan sietänyt. Pelottava ja lapsia vihaava mies. Harmi sinänsä, että on pitänyt opetella tuntemaan isovanhempansa kirjan kautta (papasta on kirjoitettu elämäkerta v. 1999).

Isännän puolen isovanhempiin en koskaan saanut edes mahdollisuutta tutusta. Isänisä kuoli jo kauan ennen minun syntymääni ja Aili-mummusta aika jätti, kun olin vielä napero. Ailista on kuitenkin jäänyt miellyttävä mielikuva, niin omista muistoista kuin emännän kertomista. Aili oli vähääntyytyväinen ja rakasti jokaista tuttuaan täydestä sydämestä. Hänellä oli kaikkien sukulaisten kuvia kehyksissä tai vähintäänkin albumeissa. Hän olisi vanhoilla päivillä antanut vaikka katon päänsä päältä eikä olisi itse halunnut mitään. Me saatiin Sannan kans leikkiä kaikilla koriste-esineillä ja koruilla, mitä Aililta löyty, häntä ei haitannut vaikka ne olisi mennyt rikki. En ihmettele, että Ailista tehtiin joskus 90-luvulla haastattelu (Hymy?)lehteen Miss Isoäitinä.

Joskus harmittaa, ettei ole tämän enempää tekemisissä isännän puolen sukulaisten kans. Niitä jopa sietäisi, toisin kuin emännän puolta. Isännän veli asuu melkein naapurissa, mutta en siltikään ole muuten tekemisissä hänen kanssaan kuin nostamalla kättä, kun ajaa vastaan. Eipä se isäntäkään ole kehenkään yhteydessä... Viimeksi, kun isäntä oli käymässä pohjoisessa mulla ja siskoilla, mentiin käymään kaupassa ennen Sannalle menoa. Samaan aikaan siellä sattui olemaan isännän vanhin sisko, jonka ilmeen muistan varmaan loppuelämäni. Silmät levähtivät selälleen, kun hän tajusi, kuka käveli käytävällä vastaan :D

Hah, innostuimpas taas selittelemään aivan liikaa! Raksi ruutuun jos [ ] kinosti [ ] ei kinostanu.

Loppuun vielä ällön iloinen ja kesäinen kaveruspiirros (Micron rajaustussit 01 ja 005, väritys stabiloilla);

- Taina

Uunijäätelöstä ei tullunna hevonvittuakaan koska en päässyt edes alkuun typerän marenkivaahdon vuoksi, mutta nautiskelin vaniljajäätelöä keksinmuruilla ja lämpimillä mustikoilla ja vadelmilla, nam!

Varmaan ainoa musiikkilaji mistä en osaa nauttia, on järetön örinähevi (paitsi MTH, Dir en grey ja Turmion Kätilöt on kivoja :3) ja epämääräinen jollotus viulunvingutuksella säestettynä (en osaa sen paremmin selittää :-D). Noloin tykkäämiseni on varmaan tuo Nygårdin Petri, sen huumori iskee aivojeni paska-läppä-osioon.

- Taina

Tämä oli mielenkiintoista. Etsin siis ajokorttia ikuisuudelta tuntuneen ajan naama punaisena, levitin puolet laukusta kassalle ja viimeiseksi tajusin vilkaista lompakon muutkin taskut läpi. Siellä se kölli kylki kyljessä Visan kanssa. Toisaalta onneksi tämä tapahtui Alkon kassalla eikä ajomatkalla kissalanpoikien seurassa.

Saadakseni jotain päivittelyn (hehe) aihetta, aloitin uuden upean sarjan;

Mutta tunnetustihan olen hyvä säästämään rahaa hehehehe...he... AI NII JOO, lista jatkuu: autokoulun kakosvaihe ja Seatin vakuutusmaksut ja verot... Pakko pyytää isännältä apua autojuttuihin, onneksi maksoin talvirenkaat ite nii saattaa kehata.

Onhan se tieteski helpompi selittää niin että muutkin tajuaa, kun käyttää sanoja avomies/-vaimo, kuin alkaa selitellä et "tää on se tyyppi kenen kaa asun". Mutta nää on näitä mun epämääräisiä päänsisäisiä periaatteita. Aina kun kuulen, että joku on mennyt kihloihin, eka asia mikä tulee mieleen on "Miksi?"

Onko säälittävämpää ku iloitsee siitä, että sai nostettua voittoprosenttia pasianssissa neljällä? :D

- Taina