Koska VesQ on vaan niin ihQ <33

Siis muahan väsyttää muutenkin 24/7, mutta tää on tällaista hyvää väsyttämistä. Tulee varmasti nukuttua tänä yönä hyvin! Ja olisin varmaan muuten jo nukkumassa, mutta Sarilta tuli yllättäin tekstari, että saattavat tulla Valtterin kans yllätysvisiitille tässä "illan"päälle! :---) <3

- Taina

Mietin melko kauan viitinkö julkaista tämän, mutta paskat itsesensuurista! En toivo kenenkään ottavan henkilökohtasesti, kuten yleensä painosta puhuttaessa on tapana.

Täällä näin erittäin hyvä blogikirjoitus BED-syömishäiriöstä. (EDIT/ voi piru, en oo varma toimiiko tuo linkki, joten pistetäämpä toinenkin: http://lindalotus.vuodatus.net/blog/2491377/binge-eating-disorder-bed-ja-mina-omakohtaiset-kokemukseni-syomishairiosta/)

En siis itsekään ota ihmisten valitusta itsestään loukkauksena, mutta kyllähän se tuntuu pahalta, jos itseäsi 30 kiloa laihempi sanoo olevansa lihava. Sama juttu, jos joku michelangeloon verrattavissa oleva sanoo, että on ihan paska piirtäjä. (like this: kliketi klik)

Tieteskin, jos joku vihaa kroppaansa eikä pysty elämään sen kanssa, niin sen takia laihduttamisen ymmärrän jollain tavalla. Mutta se et joku laihduttaa ajatuksella "kaikki varmasti tykkäis musta enempi jos oisin hoikempi", repii mun perseen ihan täysin. Voisin viedä jokaisen saunan taakse lahdattavaksi, joka joskus sanoo toiselle "sulla on vähän ylimäärästä tossa, ootko aatellu laihuttaa?" Minun komeampi puoliskoni on siitä uskomattoman ihana, että se rakastaa mua sen näköisenä kuin itse tykkään olla.

Palatakseni vielä tuohon BEDiin, niin en väitä, että sairastaisin sitä yhä. Minä rakastan ruokaa ja syömistä, BEDiin sairastuneella suhde ruokaan on päinvastainen. Ala-asteella ollessani häpesin syömistäni, vihasin ruokaa mutta ahmin silti ihan käsittämättömiä määriä. Surin syömistäni ja söin suruuni... Varastin rahaa ja kävin ostamassa mässyä ja söin niitä salaa, joskus samalla märisten itsevihoissani. Kaivoin kaikki keittiönkaapit läpi ja mietin, kuinka monta keksiä uskaltaisin ottaa ilman, että emäntä huomaa. En muista minkä ikäinen olin, mutta ala-asteella kumminkin, kun emäntä raahasi minut oyssiin jollekin lekurille, joka kyseli ruokatottumuksistani, punnitsi minut ja teki ruokailuohjelman, jotta paino saataisiin pysymään samana. Laihduttamaan ei pyritty, mutta paino ei saisi nousta enää sataa grammaakaan. En tainnut kovin kauaa sitä muistaakseni noudattaa...

En tiedä missä välissä tuo suruun syöminen loppui (loppuiko koskaan?) mutta yläasteella suorastaan vihasin itteeni ja kroppaani. Olen tästä tainnut aikaisemminkin vinkua, mutta muistan ikuisesti ysiluokan päättäreitä edeltävän illan, kun lukittauduin omaan huoneeseen ja huutoitkin sitä miten ruma ja vastenmielinen olen ja että kukaan ei tule koskaan haluamaan mua. Emäntä itki sillon myös. (Tästä tulikin mieleeni, että melkein aina huutoitkukohtauksissani huudan isää ja haluan isän luo. Viimeksi näin kävi, kun Heikki jätti minut. Hassua sinänsä, koska isä ei koskaan ole ollut kovin suuressa roolissa elämässäni muuten kuin poissaolollaan. Ehkä juuri sen vuoksi?)

Kauneusihanteiden tuputtaminen nykyaikana on ihan sairasta. Tekee pahaa lukea ala-asteaikaisia päiväkirjojani, missä suren läskejäni ja sitä ettei pojat tule koskaan tykkäämään minusta. Mitä vittua??? Ei kenenkään sen ikäisen pitäisi ajatella tuollaisia! Voi luoja mitä shaissea.

Mutta hei, unohdetaas surulliset jutut ja mennään asiasta vuokrakohtuun! Loppukevennyksen aika;

Tilasin tältä sivustolta ihan naurettavan halpoja kynsiglittereitä (tuo sininen 0,80e ja lila 1e, postikulut alle 2e!) ja pakkohan se oli heti päästä testaamaan. Olin kyllä silleen, että "ei tänään Taina, huomenna on töitä ja pilaat ne kuiteskin" mutta kuinkas sitten kävikään :D

- Taina

En ole taas vaihteeksi pystynyt piirtelemään, joten tuossa kuvanappaus viime vuodelta! Aattelin törkeästi matkia ystävääni ja tehdä pienen katsauksen menneestä vuodesta, että päästään aloittamaan uusi puhtaalta pöydältä.

VUOSI 2011;

Alkuvuodesta sain oman auton, Seat Cordoba -00. Isosiskon vanha, vittumainen ja silti niin ihana. UnzUnz-auto. Samoihin aikoihin kärsin huonontuvasta parisuhteesta ja opinnäytetyöstä ja tietenkin niistä 30 asteen pakkasista. Ystäväni Dööpi häipyi yli kahdeksi kuukaudeksi Teneriffalle.

Sain uuden ystävän, johon kuitenkin myöhemmin yhteydenpito väheni ja melkein loppui kokonaan. Heikin ja "anopin" kanssa käytiin Hailuodossa tapaamassa Heikin sukulaisia. Lyben loppu meni uskomattoman nopeasti ja pian me sitten valmistuttiin kuva-artesaaneiksi. Joskus tuntuu pahalta ajatella, miten ikävä lybeaikoja ja Raahea oikeasti onkaan.

Emäntä vei minut valmistujaislahjaksi Amsterdamiin. Kauan olin tuosta kaupungista haaveillut, eikä se tuottanut pettymystä. Lähtisin milloin vain uudestaan kävelemään kapeille kaduille, väistelemään polkupyöräliikennettä ja vastailemaan katukyselyihin torimyyjäisissä huonolla englannilla. Take-away kasvisnuudeleita ja Rembrandtin aukiota tuli ikävä, imelää hampunhajua ja ahdistelevaa miesihailijaa ei niinkään.

Aloitin työt Lassila&Tikanojan orjana. Siivoilen lähinnä Lumpan Salea, mutta välillä teen esim. sairaslomatuurauksia. Osittain työkkärin/kelan rahoilla elämistä jo puoli vuotta! Nautin 30 asteen helteistä ja käytiin ystävien kanssa ajeluretkillä lähimaastossa. Suviseurat Lumpalla toivat pieneen kylään enemmän elämää kuin laki sallii ja lestadiolaiset herättivät vittuuntuneisuutta huonoilla tavoillaan. Parisuhde kävi pohjalla ja ero tuli heinäkuussa. Viisi päivää märyä ja ahdistusta, kunnes jo alettiin viettämään taas aikaa yhdessä. Nuorempi isosisko synnytti esikoispojan. Muutin elokuussa taas kerran pois porukoilta, tällä kertaa Lumpan "keskustaan" isoon rivitalokaksioon. Otin kaksi kesyrottaa kanssani asumaan, Horatius Hörökorvan ja Hottentotin.

Alettiin käyttäytyä Heikin kanssa kuin pariskunta ja asiat menivät paremmin kuin 2 ja puolen vuoden seurustelun aikana yhteensä. Mutta kuten syksyllä on tapana, minäkin aloin potemaan syysmasennusta ja elämä tuntui merkityksettömältä. Sosiaalikammo iski pahemmaksi kuin koskaan. Alkoi tulla olotiloja, kuin olisin koko ajan unessa eikä mikään tapahtunut olisikaan totta, mikä pisti ahdistamaan. Paljon painajaisia. Kävin usein siskolla kylässä tai sisko ja poika mun luona. Ajoin ekaa kertaa ja vieläpä yksin Naantaliin isännän luo ja poikkesin matkalla Lexillä Vaasassa.

Vietin ihanan joulun elukoitten, Heikin, emännän ja siskojen ja heidän perheittensä kanssa Rahtulassa. Jo 19(?) joulua lapsuudenkodissa ja tämä oli näillä näkymin viimeinen, emäntä kun aikoo muuttaa pois.

Todella vähäistä yhteydenpitoa ystäviin, mutta silti ne pysyy! Mutta ei se määrä vaan se laatu, jälleennäkemiset olivat aina yhtä ihania.

29.12. minua yllätyskosittiin. Uusi vuosi vaihtui Heikin, Dööpin, Riikan ja Arin seurassa.

Siinäpä suurinpiirtein se mitä muistan :'D Muutoksien vuosi oli, mielenkiinnolla ja pienellä pelolla otan vastaan "maailmanlopun vuoden" ja kaiken, mitä sillä on tarjottavanaan.

- Taina

Tämä oli mielenkiintoista. Etsin siis ajokorttia ikuisuudelta tuntuneen ajan naama punaisena, levitin puolet laukusta kassalle ja viimeiseksi tajusin vilkaista lompakon muutkin taskut läpi. Siellä se kölli kylki kyljessä Visan kanssa. Toisaalta onneksi tämä tapahtui Alkon kassalla eikä ajomatkalla kissalanpoikien seurassa.

Saadakseni jotain päivittelyn (hehe) aihetta, aloitin uuden upean sarjan;

Mutta tunnetustihan olen hyvä säästämään rahaa hehehehe...he... AI NII JOO, lista jatkuu: autokoulun kakosvaihe ja Seatin vakuutusmaksut ja verot... Pakko pyytää isännältä apua autojuttuihin, onneksi maksoin talvirenkaat ite nii saattaa kehata.

Onhan se tieteski helpompi selittää niin että muutkin tajuaa, kun käyttää sanoja avomies/-vaimo, kuin alkaa selitellä et "tää on se tyyppi kenen kaa asun". Mutta nää on näitä mun epämääräisiä päänsisäisiä periaatteita. Aina kun kuulen, että joku on mennyt kihloihin, eka asia mikä tulee mieleen on "Miksi?"

Onko säälittävämpää ku iloitsee siitä, että sai nostettua voittoprosenttia pasianssissa neljällä? :D

- Taina

Sorruin ja kävin Dööpin kans tupakilla tos noin tunti sitte.

Oon viime aikoina ostanut vaikka mitä kivaa itelleni poistaakseni Heikin ja tän kipuilun aiheuttamaa paskaa oloa. Farkut tuli kyllä tarpeeseen ku en oo puoleen vuoteen ellen jopa vuoteen ostanu uusia ja kaikki on särkirikki. Läskit reidet hinkkaa aina haarukset rikki ja sitte revinki koko farkut yheksi isoksi tuuletusaukoksi. Perustoppeja ei koskaan oo liikaa, varsinkaan tollasia pitkämallisia ku tulee nykyään paksuja leggingsejä käytettyä housujen sijaan. Graffittikynsilakka on ollu ostoslistalla pitkään ja nyt löyty sopuhintaan Seppälästä ja vieläpä ihanan sinistä :) Viime viikolla tilasin korumaailma.fihistä industrialiin uuen tapin ja kielikoruun uuen pallon;

Oon aina himoinnut kuviotappia esikoiseeni <3 Ja ei, muita korviksia mulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. Olenkos vähän ernu.

Ihana toi pallo, kun otin vaihteenvuoksi 4millisen, tuntuu ku ei koko korua suussa oliskaan! Paitsi, että timantti on melko kulmikas, niin siihen oli vähän totuttelua.

Tässä pari päivää yksinään ollessa on ollut aikaa mietiskellä. Elämäni tuntuu hirmuisen epäreilulta (kyllä, minulla on oikeus sanoa näin vaikka ystäviäni on kohdannut paljon pahempiakin juttuja). Mikä siinä on, että saat olla kaks päivää onnellinen ja yhtäkkiä tuleekin lastillinen paskaa niskaan ja kampeat itseäsi ylös siitä kasasta seuraavat pari kuukautta. Karman lakiin uskominen on aika paska nakki, koska yritän nyt tässä miettiä mitäs väärää olen tehnyt tämän ansaitakseni. Eniten tässä kai vituttaa se, että nyt viime aikoina en ole etes itse pystynyt vaikuttamaan asiaan, koska se kaikki paska on tullut toisesta osoitteesta.

Pitänee kai selvittää, että ollaan Heikin kans väleissä. Oli se perjantaina aika reppana. Mutta en minä jaksa enää, meiän on parempi pysyä kavereina, kun se ei vaan osaa olla. Minä tarvin enemmän enkä mä halua pakottaa ketään muuttumaan mun vuoksi. Enkä todellakaan jaksa enää tanssia toisen pillin mukaan. Parempi kahtella uusia tuulia jossain muualla.

- Taina