afrocircus


En ole läheisissä väleissä (jos niitä välejä on ollenkaan) sukulaisiini. Isännällä on käsittääkseni 13 sisarusta (joista yksi kuollut?), emännällä taas 5 (piti käyä tarkistamassa papan elämäkerrasta lol). Tämä sukulaisten paljous voi myös selittää viileitä välejäni äidin puolen isovanhempiini. Niillä on ollut niin suuri lapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsi katras, että eivät ole muistaneet vaikken usein siellä käynytkään. Mummo on ihan kiva, pappaa taas en ole koskaan sietänyt. Pelottava ja lapsia vihaava mies. Harmi sinänsä, että on pitänyt opetella tuntemaan isovanhempansa kirjan kautta (papasta on kirjoitettu elämäkerta v. 1999).
Isännän puolen isovanhempiin en koskaan saanut edes mahdollisuutta tutusta. Isänisä kuoli jo kauan ennen minun syntymääni ja Aili-mummusta aika jätti, kun olin vielä napero. Ailista on kuitenkin jäänyt miellyttävä mielikuva, niin omista muistoista kuin emännän kertomista. Aili oli vähääntyytyväinen ja rakasti jokaista tuttuaan täydestä sydämestä. Hänellä oli kaikkien sukulaisten kuvia kehyksissä tai vähintäänkin albumeissa. Hän olisi vanhoilla päivillä antanut vaikka katon päänsä päältä eikä olisi itse halunnut mitään. Me saatiin Sannan kans leikkiä kaikilla koriste-esineillä ja koruilla, mitä Aililta löyty, häntä ei haitannut vaikka ne olisi mennyt rikki. En ihmettele, että Ailista tehtiin joskus 90-luvulla haastattelu (Hymy?)lehteen Miss Isoäitinä.
Joskus harmittaa, ettei ole tämän enempää tekemisissä isännän puolen sukulaisten kans. Niitä jopa sietäisi, toisin kuin emännän puolta. Isännän veli asuu melkein naapurissa, mutta en siltikään ole muuten tekemisissä hänen kanssaan kuin nostamalla kättä, kun ajaa vastaan. Eipä se isäntäkään ole kehenkään yhteydessä... Viimeksi, kun isäntä oli käymässä pohjoisessa mulla ja siskoilla, mentiin käymään kaupassa ennen Sannalle menoa. Samaan aikaan siellä sattui olemaan isännän vanhin sisko, jonka ilmeen muistan varmaan loppuelämäni. Silmät levähtivät selälleen, kun hän tajusi, kuka käveli käytävällä vastaan :D
Hah, innostuimpas taas selittelemään aivan liikaa! Raksi ruutuun jos [ ] kinosti [ ] ei kinostanu.
Loppuun vielä ällön iloinen ja kesäinen kaveruspiirros (Micron rajaustussit 01 ja 005, väritys stabiloilla);

- Taina



Mulla on serkkuja hurjat viisi kappaletta, eli meitä on yhteensä 8 kun mä ja veljet lasketaan mukaan. Tuntuu että kaikilla tutuilla on sen seittemänsataa serkkua joita eivät edes tunne kun osa on niin vanhoja, kun meillä taas ikähaarukkakin on 8-21 (mä oon vanhin :I) ja voidaan ihan hyvin lähtee vaikka porukalla pulkkamäkeen :DD
Tuli mieleen, että myös sekin saattoi vaikuttaa mun vähäiseen tekemisissäoloon serkkujen kans, kun olen ainoa tämän ikäinen. Mä olen 13. emännän puolen serkuksista ja legenda kertoo ettei kukaan halunnut lasta numero 13, joten mä olin ainut joka syntyi siihen aikaan :D Muut ovat joko pari vuotta vanhempia tai reippaasti nuorempia. Isosiskot kaveeras vanhempien serkkujen kans ja mä en viihtynyt monta vuotta nuorempien seurassa.
Ja joo, serkusten lapset on niinkö pikkuserkkuja keskenään. Niinkö mun isä ja Kaisa, ku niiden isät oli serkkuja (muistaakseni).